Kulunut, karkea ja vain upea italialainen

Kahden viikon aikana sää on muuttunut rajusti. 27 asteesta 16: een. Vaikka mielestäni jotain puuttuu (ehkä samettinen lämpö), vedän helpotuksen huokaus. On mukava vetää lämmin pusero ja mennä ulos. On hienoa tuntea äskettäin sateen haju talojen välillä. Ja on ehdottoman hienoa saada kourallinen Buongiornoa, joka on siroteltu matkalleni ovestani ja pitkästä matalasta portaikon alas kadulle. Tänä aamuna sain myös buongiornon vanhalta mieheltä, joka kurkistaa minua hyttysverkkojensa takana. Kuulin hämärän Buongiornon ja katsoin ympäri, ympäri, ympäri ja lopulta näin hänet hänen keittiön ikkunassa hyttysverkkojen seinän takana. Sen ikkuna maailmaan. Ja hän kysyi, miltä minusta tuntui, ja sanoin äänekkäästi ja onnellisesti Beeeeeeee ja kysyin häneltä ja sinulta, Bene? Hmmm hän nyökkäsi ja pudisti päätään ja näytti kättään, jolla oli jonkinlainen paksu hansikka. Aamun juorut ovat tärkeitä. Ja nyt hänen piti valittaa vähän  -Vain kuten teet Italiassa Meet-on-Street-Snackissa, ja sain tärkeitä tietoja siitä, miten hän menee. Ehkä voin auttaa kuljettamaan raskaita asioita kotiin, kun hän avaa sen. Mielestäni niin tärkeä pienessä kylässä. Että kaikki hallitsevat toisiaan. Että kenenkään ei pitäisi olla yksin. Mielestäni siitä paljon. Ei ole yksin. Älä koskaan ole yksin tai tuntea olonsa yksin.

On aikaisin aamulla. Istun kahvikaverin aukiolla ja nautin tämän päivän ensimmäisestä cappuccinoista. Gianni tulee. Saan halauksen ja posken suudelmat ja hän selittää hitaasti italialaisella, että hän haluaa kutsua kotiinsa päivälliselle. Oletko täällä sunnuntaina? Hän kysyy ja kertoo muista vieraista. Voi ei sanon. Minun täytyy lentää kotiin lauantai -iltana.

Puhumme jonkin aikaa italialaisessa englannissa ja hän varoittaa minua siitä, että täällä Lajaticossa on paljon elämää ja onnellista syömistä ja paljon ihmisiä kolmen kuukauden ajan Lajaticossa. Hän on juurtunut talon, jota voin katsoa ja hän haluaisi minun olevan tyytyväinen. Julistin, että rakastan Lajaticoa ja Summer on aivan yhtä uskomaton kuin toivoin. Ihmiset kesällä olen tottunut - Österlen on täynnä onnellisia ihmisiä kesällä. Se kulkee veressä, että meillä pitäisi olla paljon ihmisiä ympärillämme kesällä. Aguri hän sanoo. Aguri. Onnea, hän sanoo napsauttaen kätensä rinnan eteen. Jumalani, mitä olen päätynyt oikein. Mitä ystävällisiä ihmisiä. Tässä asun. Oboy mitä elää täällä. Mitä asun jo täällä.

Klo 10 seison pienen talon ulkopuolella. Kulunut, karkea ja vain upea italialainen silmissäni. Toinen mielestä näyttää tavalliselta "asunnosta", jonka näen jalokivinä, joka käteni alla voi muuttua upeaksi pieneksi lomakodiksi tai miksi ei pieni kahvila ja myymälä. Keskellä Lajaticoa. Ennen kaikkea se on kaikkien ystävieni, italialaisen perheen vieressä. Olen täynnä odotuksia. Ystäväni Laura tulee ja on italialainen oikea käsi ja kääntäjä, kun italialaisista sanoista tulee liian monta ja liian nopeasti. Hän viivästyy. Menen niin kauan. Omistaja ja hänen vaimonsa näyttävät minulle talon, he osoittavat kaikki edut (hahaha näen heidät, mutta pidän hyvää minun). Kävelemme ympäri ja ulos. Ylös ja alas. Ja kun menemme viimeiseen huoneeseen, jota voidaan käyttää makuuhuoneena tai olohuoneena, minusta tulee yhtäkkiä yksin miehen kanssa. Hän tarttuu käteni vaatteisiini epämiellyttävästi lähellä kasvojani ja sanoo, että täällä, täällä, täällä ja minä voimme nukkua ja vilkkua merkityksen ... vedän käteni takaisin ja toivon, että se oli huono vitsi. Mutta ei ... hän tulee jälleen lähemmäksi, tarttuu paitaan aggressiivisesti kaulaansa ja toistaa käyttäytymisensä ja mumisee korkean punaisen kasvojen inhottavia asioita ja käpälöitä minuun. Käytän käteni ja menen nopeasti huoneeseen. Soitan Lauralle (epätoivoiseksi) ja ihmettelemään; Laura, missä olet? Olen hetkessä, olen jumissa autojonossa! Laura huutaa takaisin kaikki pahat mitä tapahtui.

Onnistuin pitämään sen nyt melko huono ilmapiiri poissa minusta. Talon vaimo ei odota mitään. Hän haukkuu, halaa minua ja tuijottaa. Olen puuhiili ulospäin. Loppujen lopuksi olen työskennellyt mainosteollisuudessa 80 -luvulla. Oboy, tämä tapahtui usein osapuolilla, joita oli tuolloin monia. Paineen kaverit, toimiston johtajat, asiakkaiden vanhemmat virkamiehet, jotka ajattelivat olevan niin, että se, mitä katto siellä tapahtui.  Se on täysin sairas, että en polvistunut vanhaa miestä, mutta sukupolveni ei halua antaa ihmisten menettää kasvonsa. Valitettavasti se on kasvatuksessa. Jos se olisi huolestunut lapsistani, olisin tappanut vanhan miehen. Ja ahdisti häntä ikuisesti.

Joka tapauksessa, kun Laura tulee kaveri hintaan 500 000 SEK: llä. Hän on jalo, loukkaantunut. Minun silmissäni vain inhottava vanha mies pian 80! Jatkoa ei välttämättä seuraa, ehkä ei. Laura ja Jonni tietävät mitä tapahtui, mutta en ole kertonut Giannille, joka oli etsinyt taloa ja joka on ystäviä hänen kanssaan. Hänellä oli sydänkohtaus, jos hän tietäisi. Hänen mielialansa kuultuaan, että omistaja nosti hinnan, ei ollut terve. Hän ei tiedä miksi. Niin paras. Ennemmin tai myöhemmin se tulee ulos. Se tekee aina pienessä kylässä. Mutta tällainen huomio ei ole se, jota pyrin niin uuteen kylässä.

Tämä tarina muistuttaa minua uudenvuodenaattona Portugalissa. Olin matkustanut sinne yksin pelaamaan golfia ja saamaan haittani alas. Olin sydämellinen ja piti parantaa haavoja. Minun vieressäni kylän suuressa uudenvuoden juhlissa istui rikkoutunut vanha mies 80–90-luvulla. Se on tarinan alku ... lopun kerron toisen kerran. Mutta anna minun sanoa tämä, melkein sylkeä ajattelemaan paskaa. Ja se on 20 vuotta sitten!

Abbe kertoo minulle usein; Äiti elämäsi on Meryl Streep -elokuva. Hän on todennäköisesti oikeassa. Asun kaiken, mitä tapahtuu, ja kirjoitan, huomauta, tunnen, haistan, laulan, puhun kaikille. Päätän elää rikkaan elämän. Ja sitten en tarkoita rikkaasti paljon rahaa. Mutta en aio sanoa ei, kun elämä kutsuu sinut tanssimaan. Elämäni on kuin arpajainen ja minun ... Minulla on monia voittavia paljon, jotka kiertävät siellä. Ja niitti, yksi kahdesta arpajaiseen jäävästä kahdesta avattiin tänään ja heitettiin kärkeen. Elämä on nyt ja se on hyvä. Todella hyvä. Lisäksi Jonni teki minulle tänään tryffelipastaa tuoreilla valkoisilla tryffeleillä. Puomi.